Tieto lisää tuskaa, right?

Kokeet, testit ja tulokset lisäävät omaa tuskaani. Minua eivät sairaalat pelota, mutta laboratoriot ovatkin sitten aivan oma lukunsa...

    Faktahan on se, että piikkikammoinen olen ollut ihan naperosta lähtien. Tieto tulevasta verikokeesta, rokotteesta tai verenluovuttamisesta ovat aina kerta toisensa jälkeen saaneet ihoni kananlihalle. Ennen kyse on ollut pelkästä jännityksestä, ovathan ne olleet hyödyksi joko minulle itselleni, tai kuten verenluovutus voi olla erittäin tärkeää jollekin apua kaipaavalle.. Tieto ja hyvänolontunne auttamisesta sai minut tuntemaan oloni hyväksi, joten verta luovuttaessani turvauduin aina tähän tunteeseen ja ylitin aina itseni (ja piikkikammoni) ja lopussa häämötti aina voittajafiilis!

     Sitten kuvio muuttui tyystin, kun oma sokeritauti löydettiin. Harmiton jännitys muutti muotoaan peloksi ja ahdistukseksi.

     Kun postiluukustani tipahtaa oman lähisairaalani kutsu diabeteksen vuositarkastukseen (tai vaikka edes kontrolliin) mielialani liukuu jyrkkään alamäkeen. Ne ajatukset, jotka olen väkisin sullonut kauas alitajuntaani ottavat taas vallan. Ei, tai joo, niin, oonhan mä sairas ja taas tipahti yksi muistutus siitä. Mutta kun ei ole sairas olo, ei halua edes muistaa olevansa sairas!

     Mä oon ihan sujut kantamani diabetes -tunnusrannekkeen kanssa, se ei saa mua tuntemaan/muistamaan itseäni sairaaksi joka päivä. Insuliinipistoksetkin ovat jo niin osa jokapäiväistä arkea, että en sitäkään kautta tunne itseäni sairaaksi. Ruokailu- ja arkirutiinini ovat nyt vain hieman muista poikkeavia.

    ...Mutta ne laboratoriokokeet.

Tieto kaikista niistä tämän sairauden lisäongelmista tuottavat minulle tuskaa. Ja nämä kutsut labrakokeisiin muistuttavat minua aina siitä, kuinka ”rankka” tämä sairaus voi tulevaisuudessa olla. En halua myöntää, etten omistakkaan sitä suojahaarniskaa niitä lisäsairauksia vastaan, vaan ne voivat yhtälailla tunkeutua tulevaisuuteeni tuosta noin vain.

En halua. En vain halua nähdä joku päivä taas sitä omalääkärini huonosti peiteltyä huolestunutta ilmettä testituloksia selaillessaan...

    Pahinta (ja voi olla, että katalalla tavalla myös parasta) tässä on se, että et ehkä edes aavista, kuinka voimaton todella olet tulevaisuutta vastaan? Harmillista on, että kukaan ei voi luvata sulle onnellista ja täysin (lisä)ongelmatonta tulevaisuutta, vaikka saisitkin aina 'parhaat pisteet' joka kokeesta elämäsi aikana..

Mutta,

Onnea on osata elää päivä kerrallaan <3