Mistä onnellisuus tulee?
Mihin onnellisuus katoaa?
Suomalainen lausahdus, jonka lopun saa kukin määrittää itse; Onnea on... Monelle onnea on olla esimerkiksi terve ihan päästä varpaisiin.
Kuuntelin kerran radiosta haastattelua, jossa haastateltavalta kysyttiin
mikä on tärkeintä elämässä ja mitä ilman et voi elää? "Terveys"
Haastateltava vastasi.
Se sai mut miettimään paljon. Tekeekö terveys siis onnelliseksi?
Mulla
on sokeritauti josta ei parane, oonko mä nyt enään virallisesti terve ollenkaan, vai onko
mulla diabetes aina terveyden tiellä? Jos ei oo terve kaikkien
mustavalkoisten kriteerien mukaan, saako silti olla onnellinen
terveydestään vai onko sitä?
On!
Mulle on
sattunut kaikenmoista vuosien varrella ja menneisyyteni on ollut todella
värikäs, ehkä joskus epäreilukin, mutta todella opettavainen. Oon
kasvanu jollain näkymättömälla tasolla sataviistoistavuotiaaks, tasolla,
jota ei voi kuvailla. Viimeisin myllerrys oli tämä D, joka sekin on
vain opettanut ymmärtään kuinka paljon on asioita, joille et voi mitään.
En voi sanoa itseäni viisaammaksi, en
henkisesti aikuiseksi, mutta voin sanoa, että olen oppinut paljon.
Tärkein oppimani asia on, että onnellisuus on vain ihmisten
päähänpinttymä. En sano ettei onnellisuutta ole, vaan että se pitää
opetella näkemään vaikka elämä ahdistaisi keuhkotkin kasaan. Onnellisuus
on näkymätöntä, mutta sen voi silti nähdä ja opetella näkemään.
Me
aikuiset esimerkiksi välillä mietimme oliko lapsuutemme onnellinen?
Minusta pitäisi edelleen ottaa mallia lapsista ja siitä taidosta olla
onnellinen ihan pienenkin asian tähden. Lapsena oltiin onnellisia, kun sai
tehdä ensimmäisen lumienkelin, miksi nyt emme voi olla onnellisia ennenkuin omistamme koko pihan? Lapsena maailman parhaat tumput oli
värikkäät ja lämpöiset, nyt parhaat käsineet ovat ne joiden
kääntöpuolelta löytyy tietyn vaatemerkin lappu, joka osoittaa, että ne olivat varmasti kalliit, vaikkeivät niin lämpimät. Me ihmiset olemme siitä hölmöjä, että ajattelemme onnellisuuden tulevan automaattisesti
sitten kun jotain on saavutettu ja että nimenomaan pitää ensin saavuttaa,
jotta voi olla onnellinen sitten "myöhemmin"... Loppujen lopuksi, et voi omistaa onnellisuutta ikinä.
Haluan
vain sanoa, että älkää asettako onnellisuutta. Olkaa sitä. Oli se
onnellisuus sinulle sitten lumisateen ihailemista lämpöisen peiton alta tai mitä vain. Minun onnellisuuttani ei estä olleet tai menneet, haluan ja aijon olla onnellinen juuri nyt näillä eväillä. Yhtä tuttavaani lainaten; "Ajattele niin, että kaikki mitä sinulle
tapahtuu, on parasta, mitä sinulle voi tapahtua!" Opetellaanpa kaikki hieman erilainen näkövinkkeli ja huomataan ensin se pallon positiivinen puoli ja siitä voimaantuneena kummastellaan koko palloa. :)
"Me ihmiset olemme siitä hölmöjä, että ajattelemme onnellisuuden tulevan automaattisesti sitten kun jotain on saavutettu ja että nimenomaan pitää ensin saavuttaa, jotta voi olla onnellinen sitten "myöhemmin"... Loppujen lopuksi, et voi omistaa onnellisuutta ikinä." Jos nyt vaikka aatellaan että Irma ja Jorma sanovat että ovat onnellisia kun uusi takapihan terassi on rakennettu niin voihan Irma ja Jorma olla onnellisia yhdessä vietetystä ajasta terassia rakentaen ja ja saavat hauskoja hetkiä kun Jorma iskee vasaralla vahingossa sormeen ja molemmat nauraa kyyneleet silmissä. Vähän sekava näkökanta mutta jos ajattelee vaikka että on onnellinen ku pääsee vaikka yliopistoon nii eikö siitäkin voi tulla onnelliseks ku tekee kaikkensa päästäkseen sinne? Matka on tärkeempi kun päämäärä :)
VastaaPoistaNimenomaan! :) Onnellisuutta ei voi omistaa, siitä voi vain nauttia! Nimenomaan se matka, ei päämäärä! Sitä yritinkin mahdollisimman hankalasti selittää :)
PoistaHei, et kai ole unohtanut blogia aivan kokonaan? :D Mitä tällä hetkellä kuuluu D-rintamalle?
VastaaPoistaVoi ei! En toki, ollut vain aika kiireistä viimeaikoina, mutta lupaan että nyt kohta aivan juuri saatte taas lukea kuulumisiani :)
VastaaPoista