torstai 15. elokuuta 2013

Mitä?Missä?Mikä? TÄH!

Ensimmäisenä, Kiitos monista ihanista palautteista! Pitää heti kiittää ja kumartaa kaikkia luki- ja tukijoita! ;)

Toisena, jos joskus heität läpällä kaverille viikkoja jatkuneista oireista, et "mullon varmaan joku diabetes, kun juon vettä litroittain kokoajan!" -Niin koputtakaa sitä puuta. Jooko?

Aivan - Niin mitkä oireet? 
      Viikkoja kärsin kaikista diabeteksen oireista tietämättäni. Mitä itse ajattelet, että miltä Diabetes tuntuu? Niimpä, ei sitä osaa ajatella, enkä mäkään taida tietää sitä vieläkään! Jotenkin sitä on aina ajatellut, että ne ihmiset, jolla on nuoruustyypin diabetes, niillä on ollut se aina. Piste. Ja kakkostyypin diabeteksen saa, jos on keskivartalolihava ja vanha ja se on geeneissä. Piste.

"Ja hei? Mä oon kaksikymmentä, ei se nyt oikeesti voi mulla olla? Joojoo, samat oireet, mut haloo, eiks kaikilla oo hirvee jano kesällä? Kaikki muutkin juoksis vessassa, jos joisivat 3-4 litraa vettä päivässä? Joo, ehkä mä oon vähän laihtunut kun hirvee stressi päällä ja samalla juon niin paljon,  ei haittaa et paino putoo! Mua varmaan väsyttääkin sen stressin takia ja koska stressaan, mulla on maha kipee. Ja koska oon väsyny ja juon paljon ja unohdan syödä (koska nälkä ei tunnu) niin siks mua varmaan heikottaakin näin paljon? Eiks nii? Tää johtuu vaan stressistä, ei mulla nyt OIKEESTI hei voi Diabetes olla!"
     - Mutta kyllä Elinalla nyt on diabetes. Kyllä nämä kaikki ovat diabeteksen oireita, ne voisi laittaa ehkä myös stressin piikkiin, mutta verikokeet puhuivat puolestaan ja hoidon alettua kaikki oireet myös katosivat! Vaikka Elina onkin vain kahdenkymmenen, voi haima lopettaa insuliinin tuotannon ilman lääketieteellistä järkevää syytä. Oireina minulla oli tosiaan kaikki nuo edelliset, mutta mielikuvitukseni sai ne lohduttavasti samaan pieneen oravanpyörään, mihin ei edes diabeteksen ajattelu mahtunut.

Diabeteksen diagnosoimisen jälkeen on elämässäni tapahtunut Iso muutos, isolla i:llä, I niinkuin Insuliini. Arjessa on paljon muuttunut, mutta vielä enemmän parantunut!
     Alkuun piikkikammoisena oli ihan hirveä ajatella, että jokaisen hiilihydraattipitoisen ruuan mukaan täytyy annostella oikea pikainsuliinimäärä ja pistää sen mukaan aina ennen syömistä. Aamuisin ja iltaisin pitää pistää pitkävaikutteiset insuliinit ja muistaa alkuvaiheen (aivan liian useat) sokerinmittaukset, eli pistämistä sormenpäihin tiedossa ja Paljon! Ensimmäinen ajatus oli, että AU, piikkikammoisen päivät paratiisissa! Onneksi kaikki on nykyään niin helppoa ja tekniikan ansiosta niin kätevän ja ihanan pientä, esimerkiks just ne neulat! ;)
     Ja miten voikaan pieni pistäminen parantaa yleistä vointia näin paljon! <3

Ps. Se mikä ei tapa, se vahvistaa!

5 kommenttia:

  1. Ihana lukea sun tekstejä kun jokainen postaus päättyy kuitenkin positiiviseen asenteeseen. =)

    VastaaPoista
  2. aina yhtä ihanan positiivinen elina !! :) tosi paljon tsemppiä diabeteksen kanssa ja myös kirjoitteluun, vaikuttaa tosi hyvältä ! :)

    käy kurkkaan mun blogi, ja liity lukijaks, jos tuntuu kiinnostavan :)
    - maritttta.blogspt.fi

    VastaaPoista
  3. Kiitos kiitos! :) Positiivisuudella pärjää, saa nähdä että mihin asti (;

    VastaaPoista
  4. Vaikutat tosi mukavalta! :)
    Mä sairastuin diabetekseen viime syksynä ja joku vuosi sitte mun täti joka on 46-vuotias sai samaan aikaan ykköstyypin diabeteksen ja keliakian. Se oli ihan ihmeissään että eihän noin vanhana ees vois saada diabetestä mutta näköjään kaikki on mahollista.
    Kivaa syksyä sulle ja tsemppiä tuon uuden elämänkumppanin kanssa! :)
    Jos kiinnostaa niin tässä on mun postaus aiheesta:
    http://bewhatyou.blogspot.fi/2013/08/diabetes-mellitus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos Sami! :)
      Kyllä, kaikki on näköjään mahdollista ja elämä on silti ihanaa ja kamalaa yhtäaikaan! ;) Sinnepäin kovasti tsemppiä ja syysterkkuja sinulle ja tädillesi! Onneksi kaikkeen tottuu aikanaan! :)

      Poista