Living with it!

Hetken täytyy olla ja ihmetellä arkea, että keksii taas kirjoiteltavaa! Ja tässä sitä taas tulee, tällä kertaa Hiilareista!

  Jos myös sinulla on huono tuuri ja sulla on myös tyypin 1 diabetes, tulee sinun laskea joka aterian sisältämät hiilihydraatit ja annostella (eli pistää) insuliini hiilarimäärän mukaisesti. Kovimmankin nälän iskiessä sinun pitää myös malttaa odottaa ja mitata myös verensokerisi ennen ruokailua, jotta voit annostella oikean insuliinimäärän myös verensokeria kohden. Ja sitten - Hyvää ruokahalua!

  Ja kyllä, diabeetikot saa syödä sokeria ja muitakin ruokia, ihan siinä missä muutkin! Tietenkin monipuolinen ruokavalio on aina se suositeltavin, mutta kyllä mä ainakin elän ja syön myös tilanteiden mukaan.
  Esimerkiksi tässä yksi päivä kahvitellessani kavereiden kanssa päätimme käydä eräässä pikaruokaravintolassa ja ajattelin tilata pehmiksen suklaakastikkeella hyvän päivän päätteeksi. Muistinpa kuitenkin, ettei mulla oo hajuakaan, että mitä pehmis suklaakastikkeella sisältää hiilareita. Hiilareita kun saa ja tosiaan täytyykin syödä! Kassalle päästessäni kysäisin asiaa ja sain nuorelta kassaneidiltä kummastelevan katseen. Ajatus paistoi suoraan kasvoilta: "Tää tulee mäkkäriin, tilaa pehmiksen ja utelee hiilareita. Noh, kai ne on si katottava!". - Niimpä, minä tässä sillä välin katselen ilmettäsi ja ihailen reipasta asiakaspalveluhenkisyyttäsi...
  Aijemmin, ennen diabetestäni, en olisi ymmärtänyt itsekään! 'Jos laskee hiilareita, niin miks tulla hampurilaispaikkaan, haloo'. Aivan, nytpäs ymmärrän! Hiilihydraattimääriä joutuu laskemaan muutkin kuin painoaan tarkkailevat, karppaajat tai painonvartijat. Minä lasken niitä myös, vaikkein edellisiin koe kuuluvanikaan. Toisaalta on myös hassua, että ravintola-alalla työskentelevät (oli se sitten pikaruokaravintola tai mikä vain) eivät aina tätä muista. Se ei lisää asiakkaiden mukavuutta tulla toistekin, jos kassalla peitellään huonosti närkästynyt ilme lisävaivasta. Itselle tulee myös hieman kiusaantunut olo, koska näin alkuun kaikkien ruokien hiilarimääriä ei voi vielä tietää, eikä muistaa.. Mutta onneksi pehmis on aina hyvää ja ympärillä ystäviä!

   Toisaalta sattuipa kerran mukavastikin! Diabeteshan on sairaus, josta ei puhuta. Sitä podetaan olohuoneen nurkassa, kaupassa, hississä, töissä ja harrastuksissa, mutta siitä ei puhuta. Ei puhuta, ennenkuin jäät "kiinni" juuri ennen pistämistä tai Hypon oireiden ilmaantuessa tai-tai-tai.. Mutta Shhh, ei kerrota muille?

   Kävin myös eräänä toisena päivänä kahvilla kaverini kanssa. Ei oltu nähty pitkään aikaan, eli höpötellessä meni tunti jos toinenkin ja nälkähän siinä taas yllätti! ;) Oli sunnuntai, joten vieressä auki oleva Subway -ravintola vaikutti heti loistoidealta. Taas tiskille näyttämään nälkäiseltä ja mietteliäältä. "Hmm, tuo näyttää hyvältä, mitähän siinä on hiilareita?", tällä kertaa kassaneiti tarkisti hiilarit ilman kummastunutta ilmettä! Jes! Kaveriani hieman hymyilytti vieressä, mutta tätä tämä elämäni nykyään on. Kassaneiti oli kuitenkin sen verran utelias ojentaessaan ravintosisältöluetteloa, että kysyi kohteliaasti, miksi halusin hiilarimäärän tietää. Kerroin tuoreesta diabeteksestani ja hän kertoi itsekin kärsivän samasta sairaudesta ja lisäksi hän kertoi vielä mitä hän itse pistää insuliinia samalle aterialle tietyillä lisäkkeillä!
Ensireaktioni oli ihan että Vau! Kyllä tästä sittenkin puhutaan avoimesti!


Diabeetikko nyt, Diabeetikko huomenna ja Ykköstyyppi aina. ;)